残り物には福がある

Oi ihana radio, joka soittaa kasari- ja ysärimusakkia!

Keskiviikko ja takana viisi japanin koetta. Nämä ihmiset rakastavat kokeita. Yhteenkin piti opetella kappale ulkoa ja täydentää sitten puutuvat kohdat kokeessa. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Itkettää lähinnä japanilaisten puolesta, joille opetetaan kaikkia kieliä tällä metodilla ja sitten ihmetellään, miksei kukaan osaa mitään.

Viikonloppuna oli halloween-juhlat sun muuta illanviettoa. Opin paikallisessa, että Japanissa ei ole sosiaaliturvatunnuksia, mutta niiden käyttöönottamisesta käydään keskustelua.

Yritin mennä Mitsubishi-Tokyo-UFJ-pankkiin (mikä nimi toikin nyt on pankille??) avaamaan tiliä, mutta syliini tungettiin vain kasa lomakkeita ja käskettiin avaamaan tili postitse. En pitänyt ajatuksesta (ja lomakkeet aiheuttivat päänsärkyä), joten maanmiestäni Annikaa haastateltuani menin Japanin postiin tilin avaamaan. Se hoitui alle puolessa tunnissa postikonttorissa. Olen aina pitänyt Japanin postista. Sieltä saa nostettua rahaa suomalaiselta tililtä, läheteltyä kirjeitä ja postipaketteja sekä nähtävästi avattua helposti tilin. Sitä paitsi lähipostini virkailijamies (saman jonka kanssa puhuin revontulista) on ihana.

Perun aikaisemmat sanani Japanin jogurttien epämonipuolisuudesta. Olen kierrellyt kauppoja ja löytänyt mm. jogurtteja, joissa on papuja. Papuja jogurtin seassa. Ei hedelmänpaloja, vaan papuja.

On ollut vähän mehuton olo viimeaikoina ja tänään kolmen maissa kotiin palatessani harkitsin jo saman tien petiin painumista, mutta paransin ajatukseni ja lähdin Kamogawalle kävelylle. Joissain puissa on jo ruskaa. Linnut, kissat ja veden solina paransivat mieltäni kovasti. Kotimatkalla kävin lähikaupassani ja sain keksin, koska ostin ruokaa yli 1500 jenillä. Lisäksi kassatäti pakkasi ostokseni kangaskassiini. Siis kyllä täällä useissa kaupoissa pakataan kaupan muovipussiin ostokset, mutta ei kukaan ole aikaisemmin pyytänyt minua antamaan kangaskassiani ja pakannut ostoksia siihen. Tätä kutsuisin jo asiakaspalveluksi.

Siinä joki, alkavaa ruskaa, Japanin lippu ja Hiei-vuori.

Eilisessä sanomalehdessä kerrottiin, että kolme vuotta sitten vastavalmistuneena työllistyneistä kolmasosa on jo menettänyt työnsä. Eivätkä kaikki vastavalmistuneet täällä enää saa heti töitä. On romahtanut japanilainen yliopistosta suoraan elinikäiseen työsuhteeseen -yhteiskunta.

Puhuin tänään japanilaisen yliopistotoverini Masamin kanssa Japanin koulutuksesta. Sain lievän valaistumisen hetken. Niin kutsuttu yutori-kyooiku (ゆとり教育) eli koulutuksen helpottaminen tuntimäärältään ja sisällöltään on ollut Japanin julkisissa kouluissa trendi jo muutaman vuosikymmenen. Kuulemma esimerkiksi 2000-luvun alun koululaiset opiskelivat ympyrän pinta-alan laskemista kolmoseksi pyöristetyllä piillä, koska 3,14 olisi ollut liian monimutkainen luku lapsukaisille. (Tämän kuitenkin huomattiin hämmentävän myöhempää matematiikan opiskelua ja nykyään tilanne on korjattu. Kuinkakohan tarkalla piillä Fukushiman insinöörit kävivät oman peruskoulunsa?) Japanilaisen julkisen koulun tärkein periaate on, että kaikki menevät samaa tahtia ja sen tahdin määrää luokan hitain oppilas. Tämä löysäilymeininki on johtanut siihen, että vanhemmat laittavat lapsensa koulun ulkopuolella toimiviin kalliisiin preppauskouluihin eli jukuihin (塾), joissa sitten opetellaan piin oikea arvo ja muita hurjan monimutkaisia asioita. Samasta syystä monet vanhemmat laittavat lapsensa mieluummin kalliisiin yksityiskouluihin kuin julkisiin kouluihin.
Masami on käynyt koulutuspolitikkaa käsittelevällä kurssilla ja lupasi tuoda minulle kurssimateriaalia luettavaksi. Aihe kiehtoo minua. En ole varma nykytilasta, mutta omassa lapsuudessani luokka eteni opetussuunnitelman mukaan ja hitaammat saivat tukiopetusta. Hienoissa tapauksissa nopeat saattoivat saada lisäopetusta.

Luin tosin Hesarista, että Suomessakin maksulliset tukiopetukset kasvattavat suosiotaan. Eikö koulu enää tarjoa tukiopetusta? Jos ette pidä koulutuksen tasosta huolta siellä Suomessa, niin laskeskelette kohta ympyrää kolmoseen pyöristetyllä piillä ja yleissivistyksenne rajoittuu oman maanne pääkaupungin sijoittamiseen kartalle.

Mietin, että olisi jossain välissä hauskaa käydä pistäytymässä tuolla Japaninmeren puolella. Kioton prefektuuri nimittäin yltää sinne asti. Tämä yllätti minut. Kaipaan merta. Ehkä menen viikonloppuna merelle.