Lähdin perjantaina yöbussilla Tokioon ja... no, en nyt suosittele kyseistä liikkumistapaa mitenkään erityisen lämpimästi. Se, että nukahtelee usein julkisiin liikennevälineisiin (kuten minä), ei tarkoita, että pystyisi nukkumaan mukavasti seitsemän tuntia käytäväpaikalla. Kello 5:45 bussin saapuessa Shinjukuun kaikki oli hyvin... leijuvaa maailmaa. Silmiä särki, kodittomat nukkuivat vielä pahviensa päällä, juopuneet juhlijat hoipertelivat Kabuki-choon suunnalta, kuohkeahiuksiset seuralaismiehet yrittivät houkutella minua juopottelemaan heidän kanssaan... Päätin kuitenkin lähteä puhdistamaan sieluani Meiji-jinguuhun, erääseen Tokion kuuluisimmista pyhäköistä. En ollut itseasiassa käynyt siellä aikaisemmin, vaikka olen viettänyt miltei vuoden Tokion hoodeilla. Ja sitten vain käppäilin. Kuinka kiehtova Tokio onkaan aikaisin lauantaiaamuna.
Myöhemmin näin erästä japanilaista tuttavaa ja kävin hänen kanssaan siellä sun täällä. Tokio, Tokio, Tokio, siinä on maailman toiseksi surullisin kaupunki.
Ajattelin, että lauantaiyönä olisin saanut nukkua kunnolla, mutta hostellini naapurissa oli karaokebaari ja no, se siitä sitten. Muuten kyllä suosittelen ehdottomasti kyseistä hostellia, Retrometro Backpackers oli sen nimi. Ihana vanha pieni talo, joka oli rempattu kodikkaan omaperäiseksi hostelliksi ja tuoksui puulta.
Sunnuntaina ja maanantaina sain onneksi nukkua tuttavaperheen (=ystäväni vanhan hostperheen) luona kunnon yöunet. Näin myös omaa vanhaa hostperhettäni Funabashissa. Oli mukavaa. Näin myös paria suomalaista kaveria (en katsokaas kestänyt edes viikkoa puhumatta suomea). Söin suloisessa lounaspaikassa, jonne haluan viedä ihmisiä joskus.
No joo, eipä siitä sen enempää. Tokio on aina yhtä henkeäsalpaava kaupunki, mutta siellä väsyy nopeasti ihmispaljouteen ja henkeäsalpaavuuteen. Olen ihan tyytyväinen, että päädyin vaihtoon tänne Kiotoon.
Tänään olen sitten pyykännyt täällä ja ostanut uuden tyynyn, koska tämä vuokratyynyni on niin kova, että nukkuminen on vaikeaa.
Huomenna on japanin taitotesti, siellä sitten päätetään minkä tason japanin kursseille päätyy.
En tiedä, mistä kirjoittaminen olisi mielenkiintoista. Japani on minulle jollain tavalla toinen koti, enkä tiedä mistä kertominen olisi jännittävää. Voitte laittaa kommenttiosioon toivomuksia, jos haluatte minun kirjoittavan jostain erityisestä asiasta.
Joka tapauksessa esittelen teille uuden ystäväni:
Penpen! <3 Löysin hänet tietenkin Nakano Broadwaylta! Jouduin jättämään pingviinikokoelmani Suomeen, joten pakkohan minun edes yksi oli saada tännekin petiä lämmittämään.
Tässä illankoi naapurissani olevassa Kioton keisarillisen palatsin puistossa (京都御苑). Sen läpi on mukava kävellä metroasemalle tai koululle, mutta kuulemma öisin ei kannata, kun siellä on PERVERTTEJÄ.
Tässä näkymä ikkunastani. Tuo merkki tuolla vuorella palaa joskus loppukesällä, en harmikseni päässyt ihastelemaan sitä.
Tällä viikolla on kaikkea jänskää tekemistä, josta selitän myöhemmin lisää!
kaikki mitä kerrot on hyvin mielenkiintoista, mukava on kuulla huomioitasi paikoista ja ihmisistä. Niitä vaan lisää. Onko Tokiossakin kodittomia? Minä jotenkin ajattelin että Japani on niin rikas ja järjestäytynyt maa että siellä on kaikki järjestyksessä. Mutta onhan siellä tietenki samat ihmisen ongelmat kuin muuallakin. Kerro myös jossakin vaiheessa minkäasteinen hyvinvointivaltio J on. Siis esim. terveydenhuolto, onko maksutonta, entä peruskoulu? t. Sooosssooo
VastaaPoistaOhhoh, onko minun nikki takkutukka? tämäpä yllättävää!
VastaaPoista