Ois paratiisi meillä täällä näin, jos elettäisiin aina lähekkäin

Täällä sitä sitten ollaan taas. Laahustamassa pakkasessa Prismaan rasvatonta maitoa shoppailemaan. Tiistaina tullessa oli kovin lumista ja kylmää. Nyt vähän jo lämmittää ja lumi sulailee.
Vaan hirvittävän hiljaista kaikkialla. Tuntuu kuin olisi jossain Kaurismäen leffassa.

Mutta ihanat ystäväiseni olivat järjestäneet minulle yllätystervetuliasipippalot kotiini! On se hyvä olla ystävien luona jälleen.

Viimeiset kymmenisen Japanissa päivää hengailin ystäväni perheen luona Okazakissa ja kävin Tokiossa tapaamassa ihmisiä. Tokiossa oli jo kirsikkapuita kukassa. 

Puoli vuotta meni tuosta vain humpsis. Oli hyvä puolivuotinen. Opin paljon asioita, mm. pimeitä puolia Japanin yhteiskunnasta, intellektuellimpaa japania, anti-intellektuelliampaa japania, lintujen nimiä, uusia puolia ihmisyydestä... ja kaikkea sen sellaista.

Kävin torstaina jo Helsingin yliopiston luennolla. Kaikkea sitä.

Muutamia huomioita Suomesta näin vastatulleissa fiiliksissä. Suomalaiset asiakaspalvelijat puhuvat vähemmän, mutta ihmismäisemmin kuin japanilaiset. Ei tunnu, että he vain toistelisivat tyhjiä fraaseja työpaikkamanuaalista kuten Japanissa usein, vaan että toivottavat hyvää viikonloppua, koska ovat ihan itse huomanneet viikonlopun koittavan. En voi olla kyllä varma. Saattaahan Citymarketin myyjien taukohuoneessa olla seinällä lappunen "Muistakaa tänään perjantaina toivottaa asiakkaille hyviä viikonloppuja!!". Kyllä se varmaan jossain koulutuksessa ainakin mainitaan. Pitääpä kysäistä joltakulta, joka on kassalla työskennellyt.

Helsingissä on paljon erilaisia etnisiä ryhmiä ja kuule monenlaisia kieliä. Helsingissä on myös paljon humalaisia ja narkkareita. Lastenrattaat ovat valtavia ja niitä on paljon. Ihmisiä on yleisesti ottaen kuitenkin aika vähän. Lisäksi Pasilan asema on ihan erilainen kuin lähtiessäni.

Suomi tuntuu laimealta ja ihmiset näyttävät haaleilta. Eiköhän se taas kuitenkin helpota. Katsoo nyt kauan täällä viihtyy tällä kertaa. Moottoritie on kuuma ja silleen.

オンナを、遊べ！

Luumunkukat kukkivat. Ne ovat jotenkin suloisia. Karuja ja suloisia. Pidän luumunkukista. Pidän myös luumuista. Erityisesti umesta, japanilaisesta happamasta luumusta. Umea valkoisen riisin päällä, aijaijai. Umesta tehdyt juomat ovat myös mitä mainioimpia.

Vaan tänään satoi myös lunta. Mieleni ja sydämeni on kyllä niin keväässä, että nauran lumelle vain päin naamaa kuten Aku Ankka viikatemiehelle konsanaan. Hah.

Huomenna lähden Kiotosta. Viimeiset puolitoista viikkoa asustelen ystäväni luona Okazakissa ja käynpä Tokiossakin piipahtamassa ja jotain sellaista. Matkatavarani ovat runsaahkot. Ne eivät naurata minua niin hirveästi.

Virastotalolla kävin ilmoittamassa muuttavani Kiotosta ja samalla eroamassa kaupungin vakuutuksesta. Pyöräni möin ranskalaiselle vaihtarille. Postissa kävin irtisanomassa pankkitilini. Sähkösopimuksen irtisanoin puhelimitse (nettilomakkeessa ei ollut vaihtoehtoa "muutto ulkomaille"). Opiskelijakortin palautin yliopistolle ja hankin johonkin HY:n paperiin leiman. Onpa nyt ikävää tämä lähteminen.

Lähipostini on niin ihana, että ajattelin viedä sinne huomenna suklaarasian kiitoksesti ihanuudesta. Ihan vain koska ei sellaista ole tapana tehdä.

Japanilaiset ovat niin hellyyttäviä, kun antavat hyvästien yhteydessä aina hassuja kirjeitä ja kollaaseja. Tämä maa saa minut välillä liikutuksen partaalle. Tiistaina oli viimeinen työpäivä ja antoivat iloisen kollaasin, jossa oli pieni viesti kaikilta oppilailtani ja työkavereiltani. Voih. Oikeastaan olisi helpompaa vain hiippailla pois kertomatta kenellekään, mutta toisaalta kyllä kaikki nolostuttavan hellyyttävät eleet lämmittävät kuitenkin sydäntä.

Suomi on enemmän sellainen äijämaa, jossa taputetaan selkään ja käsketään pysyä miehenä. Ei mitään vaaleanpunaisia jäähyväiskirjeitä. Mutta Japanilla on pitkä historia tunteiden ilmaisemisesta kirjeitse. Ei välttämättä liity asiaan mitenkään tai sitten liittyy.

Joskus täällä menee outojen englannin sanojen käyttö vähän överiksi, hyvänä esimerkkinä junissa näkynyt mainos noomaikaadeestä (ノーマイカーデー). Toisin sanoen tietenkin no my car daysta. Siis mistä?? Autoton päivähän se tietenkin on. Oikeasti, tyypit, jotain rajaa nyt.

Muutamia mielessäni pyörineitä ajatuksia ja havaintoja. Kukaan kohtaamani nuori japanilainen, kiinalainen, taiwanilainen tai korealainen ei ole ilmaissut minkäänlaista vihamielisyyttä tai ällötystä homoseksuaaleja kohtaan (sen sijaan nuori intialainen erittäin räikeästi), joten voisi kuvitella homoseksuaalien oikeuksien parantuvan pikku hiljaa täälläkin päin, kunhan vanhat konservatiivipamput vetäytyvät takavasemmalle. Taiwanilla kuulemma käydään jo kiivasta keskustelua sukupuolineutraalista avioliitosta. Japanissa ketään ei kiinnosta mikään omaa napaa pidemmälle ulottuva asia, joten täällä käydään keskustelua lähinnä aiheista "yhyy hinnat nousee" tai "yhyy onkohan vihanneksissa säteilyä".

Hmm, en nyt muista mitä muuta päässäni pyöri. Toivottavasti ei ainakaan kirppuja.

Japani on vähän sellainen, että juuri kun ajattelee, että nyt on jo nähnyt kaiken, niin nurkan takaa tulee taas jotain käsittämätöntä. Parasta on hämmästellä sitä yhdessä japanilaisten kanssa, jotka ovat yhtä äimistyneitä. Joskus ymmärrän, miksi monet japanilaiset eivät ole koskaan käyneet ulkomailla. Tuntuu, että Japanissa yksinään riittäisi eliniäksi ihmeteltävää. Mutta toisaalta kun on jotain mihin verrata, niin äimistely on kyllä hauskempaa, sanoisin. Suomessakin on paljon asioita, joita en äimistelisi, jos en Suomesta olisi koskaan poistunut.

Kokoaisin tähän vielä pari sanasta vaihtoon aikoville.
Doshishan yliopisto. Tarjolla on melkoisen hyviä Japanin kielen ja kulttuurin kursseja sekä mahdollisuus valita tavallisia tiedekuntien kursseja, jos kielitaito riittää. Kampus on mukava ja hyvällä paikalla. Yliopistossa on paljon vaihto-oppilaita ympäri maailmaa sekä kansainvälisesti suuntautuneita japanilaisopiskelijoita, joten mahdollisuudet saada niin vaihtarikavereita kuin paikallisia kavereitakin ovat suuret. Toki kaikki riippuu omasta jaksamisesta ja tuurista. Niin kuin elämässä nyt yleensäkin ihmissuhteet. Ei taas liity mihinkään.
Kioto. Kioton on ihana kaupunki. Liikkuminen on helppoa, ihmiset helpommin lähestyttäviä kuin Tokion alueella, murre suloista, vuodenaikojen vaihtelut kauniita, kaunis joki, paljon kulttuurihistoriallista ihasteltavaa. Ei ehkä mikään yöelämän mekka, mutta pieniä ja viihtyisiä paikkoja kyllä riittää. Ja suurkaupunkimaisempaan Osakaan pääsee tunnissa junalla. Hmm.
Kioto on yhtä aikaa avantgarde ja perinteinen.
Asuminen. Tästä taisinkin jo puhua. Vielä yksi sananen: älä muuta Kioton aseman eteläpuolelle. Se ei ole miellyttävä eikä erityisen turvallinen alue.

Siinä oli pari sanasta.

Painupa sitten nukkumaan viimeisen yöni tuossa ihanassa pedissä ennen seuraavaa siirtoani Kansaista Chuubuun!