Huh, pitkiä ovat päivät ilman rutiinia.
Tänään kävin rekisteröimässä osoitteeni virastotalolla (区役所). Nykyään siis ulkomaalaiskortin saa jo lentokentältä ja siihen pitää vain mennä kirjaamaan osoite oman kaupunginosan virastotalolla. Kävelin sinne muutaman kilometrin tsekkaillakseni mestoja ja löysin paljon kivan näköisiä kahviloita sekä ihanan kirpputorin. Itse virastoasiointi ei ollut mitenkään vaikeaa, lappujen täyttämiseen sai mallilapun ja virkailijat näyttivät tarkkaan jokaisen lapun kohdalla mitä kohtia on tarpeellista täyttää. Samaisesta paikasta sain myös sairasvakuutuksen. Hetkeksi tosin hämmennyin kun virastotäti kysyi Kioton murteella, että menisinkö hakemaan toiselta luukulta myös sairasvakuutuksen. Vähän kuin joku olisi yhtäkkiä Kelassa "Ja tahokko nää kans opintotukkee?" tai jotain.
Kotimatkalla törmäsin meidän yliopistossa vaihto-opiskelleeseen Sayakaan, eipä ole iso kaupunki tämä Kioto!
Myös pankissa kävin tänään ja pohdin, että miksi virallisissa papereissa osoitekohta on postimerkin kokoinen? Tai siis on aika vaikeaa tuhertaa ylipitkää osoitettani kanjeilla sellaiseen ihme miniruutuun niin että siitä saa jotain selvääkin. No, kaipa kaikki ovat saaneet selvää, mutta en usko, että maailma tuhoutuisi, jos se kohta olisi hieman tilavampi.
Illemmalla lähdin etsimään kirjastoa, mutta totesin, että olin arvioinut matkan kartan perusteella väärin ja tajusin, etten ehtisi sinne ennen sulkemisaikaa, joten käännyin takaisin ja meninkin kävelemään Kamogawan varteen. Se on siis kaunis joki, jonka varrella on vehreää puistoaluetta. Siellä oli valkoinen pitkäkaulainen lintu kaislikossa. Joku kurki ehkä? Pitää ostaa Japanin lintuja esittelevä kirja. Tai lainata, jos joskus löydän sen kirjaston. Joen varressa oli myös kaksi toisistaan jonkin matkan päässä olevaa miestä, jotka soittivat huilua tai jotain sen tapaista (molemmat erilaista). En ole varma harjoittelivatko he vain itsekseen vai oliko heillä jokin yhteisjuttu, koska huilut sointuivat toisiinsa kyllä hyvin. Mystistä, mystistä.
Huomenna on tosiaan asuntolan orientaatiotilaisuus (ehkä siellä selviää, minne esmes roskat viedään...) ja sitten menen lounastelemaan minua vastassa olleen Yuukon kanssa. Illalla lähdenkin sitten yöbussilla Tokioon! Jeahh!
Vau, viereisestä temppelistä kuuluu jotan... outoa... mongerrusta ja puupalikoiden klaputusta. Aamulla heräsin ala-astelasten lauluun. Ikkunastani näkyy muuten myös vuorelle, jolla on kuuluisa 大-merkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti