風立ちぬ、いざ生きめやも

Voi hyvä ihme että kuumuutta piisaa. Tänään kävelin keisarillisen puistoalueen ympäri ja olin aivan rätti. Ilma on sellaista polttavaa kiinteää massaa, jonka läpi pitää puskea päästäkseen eteenpäin. Mutta bongasin paljon kauniita lintuja ja löysin pienen metsikön nimeltään Äidin ja lapsen metsä (母と子の森), jossa oli keskellä mökkerö täynnä lasten ja nuorten tietokirjoja, joita sai vapaasti lueskella metsikössä olevien pöytien äärellä. Luin siinä sitten ilokseni lapsille suunnattua Japanin linnut -opasta.

Tuollainen paikka siis. Hyvin hellyyttävä.

Toissa päivänä oli japanin tasotesti, joka koostui oikeastaan pelkästään kieliopista. Alussa oli peruskielioppia ja vaihe vaiheelta se tuli vaikeammaksi. Sen jälkeen oli pitkä ja tuskainen orientaatiotilaisuus, jossa sai paljon papereita (taas) ja infoa monella kielellä (ei suomeksi). Eräs opettaja piti myös puheen siitä, kuinka kaikkien näiden temppeleiden ja pyhäkköjen keskellä on kristillinen Doshishan yliopisto, jonne Jumala on koonnut meidät kaikki ympäri maailmaa, ja lupasi hän myös rukoilla vaihtovuodellemme menestystä. Nyt voin olla turvallisin mielin, kun ympärillä suojelee niin jumalhenget, Buddha kuin Yläkerran Ukkokin.

Eilen oli sitten vielä haastattelu, jossa oli kaksi haastattelijaa ja kolme haastateltavaa ja kysymykset olivat tasoa "Mikä on pääaineesi? Mitä haluat saavuttaa Japanissa?" ja se kesti alle 10 minuuttia.

Tänään tulivat tulokset ja pääsin tasolle 7 (Advanced Level). Tasot ovat siis helposta vaikeaan 1-9, joten seiskataso lienee ihan mielekäs ja haastava. Seiskatasolla saa myös osallistua yliopiston "tavallisille" kursseille eli siis muillekin kuin vaihto-oppilaiden kursseille. Tai saa jo tasolla kuusi ja tasolla viisi joillekin. Mutta saattavat nuo olla silti hieman haastavia. Ajattelin kuitenkin kokeilla ainakin yhtä kurssia, sen saa kuukauden sisällä lopettaa, jos tuntuukin liian vaikealta.

Nyt pitäisi sitten miettiä muutenkin mitä kursseja lukujärjestykseen ottaa. Koska kursseja saa tosiaan kuukauden sisällä aloittamisesta lopettaa, ajattelin ottaa kursseja mahdollisimman paljon ja katsoa sitten, mihin energia ja kiinnostus riittävät.

Kävin myös eilen katsomassa Yuukon, Masamin ja saksalaisen kanssa Ghiblin uuden elokuvan (ja Hayao Miyazakin viimeisen) Kaze tachinu (Wind Rises). Se kertoi Japanin toisessa maailmansodassa käyttämien hävittäjäkoneiden suunnittelijasta ja oli erittäin mielenkiintoinen, suosittelen katsomaan sitten kun se joskus tulee Suomeen. Ihmiskunta on niin traaginen asia. Ihmiset, jotka haluavat luoda jotain kaunista, ja ihmiset, jotka haluavat käyttää sitä pahaan. Toisaalta onko kaikista vaarallisinta kuitenkin välinpitämättömyys? Unohtaminen? Sormien läpi katsominen?

Tänään menen erään tutun syntymäpäiväjuhlille, jotka ovat ilmeisesti parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä.

Tässäpä vielä kuva Kamogawasta, Kioton läpi virtaavasta joesta. Se on ihan tuossa vieressä. Ajatteln mennä sinne maalailemaan joku päivä, jos helteeltä jaksan.