Eilen kävin työhaastattelussa, jonka tuloksena tulen ensi kuusta alkaen opettamaan kerran viikossa suomea Osakassa. En sitten sen eksoottisempaa duunia keksinyt. (Olen siis opettanut ennen tänne tuloani vajaat pari vuotta suomea maahanmuuttajille.) Jos minut valitaan Marsiin lähtevien uudisasukkaiden joukkoon, saan luultavasti sielläkin suomen opettajan pestin.
Työhaastattelumatkallani kävin myös Osakassa asuvan korealaisen kurssikaverini kanssa syömässä ynnä muuta. Siinä vasta mahtava tyyppi! Sen kunniaksi lainasin tänään kirjastosta korean kielen oppikirjan. Jos talvella menisi vaikka siellä käymään, niin olisi kiva osata kirjaimisto ja jotain matkailusanastoa edes.
Tänään kävin lounaalla erään japanilaisen tuttavan kanssa, ja hän vei minut Urasenke-teehuoneen yhteydessä olevaan museoon, jossa oli japanilaista keramiikkaa (lähinnä teehen liittyvää) sekä matcha-maistiainen. Sinne pääsi ilmaiseksi Doshishan opiskelijakortilla. Matchaa tehtiin meille hienosti teeseremonioiden. Tässä kuva ylväästä teestä. Kupin on tehnyt kuuluisa naralainen muotoilija.
Vautsi vau. Mutta totta puhuen kaikki teeseremoniointiin liittyvä on ehkä ahdistavinta mitä tiedän Japanissa. Käännä vasempaan, juo oikeassa kulmassa, käännä oikeaan ja plaplapla. Eihän siitä teestä voi nauttia, kun pitää stressata, että juoko sitä nyt oikeassa asennossa. Chadoo on kyllä viimeinen asia, mitä harrastaisin.
Ei silleen, että vihaisin perinteitä ja hassuja tapoja ja sääntöjä, mutta jotenkin ruokailu ja liian tiukat säännöt eivät vain sovi yhteen. Suuhun pistettävistä asioista kuuluu nauttia. Ruokailun ulkopuolella voin sitten tehdä vaikka kuperkeikkoja, jos se on jotenkin jumalallisen perinteikästä.
Ensi viikolla on seitsemän koetta. En ajatellut stressata asiasta. Paitsi ehkä yhdestä sanastokokeesta. Mutta siitäkään en liikaa.
Yritin lukea kirjastossa Matsuo Bashon ja Ihara Saikakun runoutta, mutta en ymmärtänyt siitä paljoakaan. Mutta pystyn ehkä elämään sen tosiasian kanssa, etten kykene ymmärtämään 1600-luvun japania. Saikakua haluaisin kyllä kauheasti lukea, joten taidan etsiä jostain vaikka käännöksiä käsiini. Lohduttautuakseni lainasin täysin sattumanvaraista japanilaista nykyrunoutta.
Olen nähnyt viime aikoina niin hirveitä painajaisia, etten haluaisi mennä nukkumaan. Viime yönä näin unta kattojen päällä leijuvasta jättiläisestä, joka liiskaili ihmisiä kädellään. Se oli monivaiheinen ja kammottava uni, mutta lopulta jättiläinen saatiin tapettua merestä äärettömän kovalla paineella ruiskutettavalla vedellä. Aamulla olin jostain syystä vakuuttunut, että tämä oli enneuni ja kirjoitin ylös, miten jättiläisen saa tapettua. Näin illemmalla ajateltuna en usko leijuvan jättiläisen ilmestyvän lähiaikoina, mutta en myöskään haluaisi nähdä tänä yönä yhtä todentuntuista unta.
Mainitsinkohan muuten jo, että menen ensi kuussa Okinawalle? Meillä on pieni lomanen marraskuun lopussa, joten varasin lentoliput Okinawalle. Olen halunnut mennä sinne lukioajoista lähtien. Japanissa lukiossani oli kuvisopettaja, joka oli ihan sekaisin kaikesta okinawalaisesta. Meidän piti muun muassa tehdä savesta okinawalaiset shisa-leijonat okinawalaisen musiikin soidessa taustalla.
Pitää muuten avata pankkitili täällä, jos aion töistä palkkaakin saada. Olen kuullut, että pankkivirkailijoiden kanssa voi joutua käymään ulkomaalaisena aikamoista sananvääntöä asiasta, mutta mikäs sen mukavampi tapa viettää perjantaita.
Tässä teille vielä ilahduttava kuva pilvenpiirtäjän 29. kerroksessa syödystä osakalaisesta okonomiyakista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti