Lauantaina oli myös suomalaisvaihtareiden tuparit. Kylläpä on juhlava kausi nyt. Ja turisteilua harrastelin ystäväni kanssa. Myös koulun kanssa on ollut jonkin verran tekemistä. Tiistaina pidin mm. esitelmän suomalaisesta saunomiskulttuurista. Kuinka kiehtovaa. Sitten kun tulen Suomeen, haluan jonnekin ottamaan oikein kunnon löylyt. Täällä ei yleensä ole saunoissa löylynheittomahdollisuutta, vaan lämpö pysyy samana koko ajan. Mutta toisaalta Japanin kylpykulttuuri on tarpeeksi ihanaa itsessään. Eräs opettajamme kertoi, että ennen 1900-lukua yleiset kylpylät olivat pääasiassa sekakylpylöitä, kunnes maahan saapuneet amerikkalaiset moittivat japanilaisia moisesta siveettömyydestä ja kylpylät jaettiin naisen ja miesten osastoihin. En tiedä, pitääkö juttu paikkansa, mutta jos pitää, niin no jo on!
Joskus pohdin, että nyky-Japania ymmärtääkseen pitäisi ymmärtää myös vähän paremmin Yhdysvaltoja. Sodanjälkeinen Japani on saanut kuitenkin aika huomattavasti vaikutteita nimenomaan Yhdysvalloista, aina perustuslain sanelemisesta populaarikulttuuriin. Toisinaan japanilaiset itsekin kutsuvat Japania sarkastisesti Yhdysvaltain 51:seksi osavaltioksi. Toivoisin kyllä välillä, että useammat japanilaiset tiedostaisivat, että Yhdysvallat eivät kata koko Aasian ulkopuolista maailmaa ja englanti ei ole ainoa kieli, jota Japanin ulkopuolella puhutaan. Mutta onneksi minä olen ylpeänä eurooppalaisena ja harvinaisen kielen puhujana täällä sivistämässä Japanin kansaa!!
Olen myös sitä mieltä, että eurooppalaiset voisivat välillä tiedostaa, että maailmassa on muitakin maita kuin Euroopan maat (ja Yhdysvallat). Täällä olen netti-Hesaria lukiessani kiinnittänyt huomiota, että lähes kaikki tutkimukset, joihin jutuissa viitataan ovat joko Eurooppan maita vertailevia tai sitten Amerikassa tehtyjä. "Suomi Euroopan N:nnes siinä sun tässä!" Joo, hyvä juttu, mutta uskon, että suomalaisten perspektiivi voisi laajentua, jos media kertoisi vähän enemmän Euroopan ulkopuolisestakin elämästä. Esimerkiksi siinä teidän allanne on se sellainen Afrikan mantere, rakkaiden jenkkien alla taas asuu aika monta eteläamerikkalaista. Ja täällä Aasiassakin taitaa muutama ihminen elellä.
Eilen nousi yhtäkkiä kuumetta, joka tänään sitten viimein laski, kun otin luentojen välissä päiväunet. Kummaa meininkiä. Ei tässä nyt olisi aikaa sairastella, kun pitäisi vielä koulujutut tehdä loppuun ja lähteä sitten suureen ja hurjaan Tokioon. Joulukuun vanha nimitys japaniksi on "juoksevien munkkien kuu", koska uudenvuoden valmistelut pitävät munkit kiireisinä.
Luin Yasunari Kawabatan Yukigunia (suom. Lumen maa), mutta se oli jotenkin puuduttava. Sain aikaisemmin luettua Kawabatan kuuluisan novellin Izu no odorikko, joten ajattelin, että ei kai sitä nyt väkisin ole pakko lukea enempää tylsää kirjallisuutta vain koska se on kuuluisaa. (Tässä syy, miksi en koskaan menestynyt kovin hyvin yleisen kirjallisuustieteen opinnoissa.) Aloin sitten lukea Osamu Dazain Ningen shikkakua (suom. Ei enää ihminen) ja siinä vasta on kirjallisuutta minun makuuni! Kyynistä ihmisvihaa sen olla pitää, mitään rakkaustarinoita kukaan jaksa lukea.
Pidän aika paljon japanin kielen sanoista binboo (貧乏) ja ranboo (乱暴). 17-vuotiaana kun saavuin ensimmäisen kerran vaihtoon Japaniin, kuvaili ensimmäiset kolme kuukautta minua kaitsenut isäntäperhe itseään binbooksi, ja no, aika bimboja he olivatkin. Mutta sana tarkoittaa kuitenkin köyhää. Köyhä on siis bimbo, siinä teille vähän kielitieteellistä oikeistolaisfilosofiaa! Ranboo sen sijaan tarkoittaa mm. holtitonta, raivoisaa tai kovakouraista. Noh, Rambo on aika ranboo, jos tiedätte tyypin.
Tämä taitaa nyt olla vuoden viimeinen merkintä, enkä aio tehdä mitään yhteenvetoa tästä vuodesta. Toivotan kuitenkin hyvää joulua ja jännittävää uutta vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti