Löysin myös eilen kävelyllä käydessäni tällaisen.
Hyvää joulua teillekin ja kippistä vaan! Kyseisessä kaupassa oli asioita, joita saattoikin olettaa, eli Marimekkoa, Iittalaa ja muumeja.
Lehdet putoilevat kovaa vauhtia, enää ei kannata mennä ruskaa ihailemaan. Jaloissa rapisevat syksyn lehdet ovat ihania. Ilma on raikasta.
Aikaisemmin esittelemäni salailulaki on ilmeisesti menossa aika varmasti läpi näillä näkymin. Pian Japanin hallitus voinee siis tehdä mistä tahansa itselleen epämieluisasta asiasta erityissalaisuuden ja tuomita vankilaan esmes tutkivaa journalismia harjoittavat lehtimiehet, jotka yrittävät kertoa totuutta kansalaisille. Onneksi sananvapaus ei kuitenkaan ole kauhean tärkeä juttu demokratian kannalta. Hyvä ihme sentään oikeesti.
Olen vasta viime kuukausina huomannut, että aika monet kauppojen työntekijät ovat kiinalaisia. Siis osa-aikatöitä tekeviä opiskelijoita enimmäkseen, luulisin. He eivät välttämättä puhu edes kovin hyvää japania, mutta kaupassa riittää, että osaa pöhköt asiakaspalvelufraasit. Tänään ostin jogurttia (tämän blogin perusteella tulee varmaan kuva, etten syö muuta kuin jogurttia?) ja kiinalaisella myyjällä oli vähän ilmaisuvaikeuksia ja minulla rahanlaskuvaikeuksia ja lopulta me vain naureskelimme kassalla. Okei, ei ollut kovin kiinnostava juttu.
Viime aikoina olen tuntenut oloni hirveän vanhaksi. Ensinnäkin suurin osa luokkatovereistani selittää jatkuvasti, kuinka he asuvat nyt ensimmäistä kertaa yksin ja tekevät ihan itse päätöksiä arjestaan. Lisäksi ihmiset joita tapaan, kysyvät minulta olenko töissä Japanissa ja hämmästyvät suunnattomasti, kun kerron olevani vasta yliopisto-opiskelija. Voihan kellot sentään.
Minusta on hauskaa, että luetunymmärtämisen kurssia A pitää kiinalainen opettaja ja kurssia B korealainen opettaja. Oppii ohessa myös hauskoja asioita Kiinasta ja Koreasta, nähkääs. Varsinkin kiinalainen opettajamme selittää tunneilla mitä sattuu kertoillen mm. tarinoita lapsuudestaan Kiinan maaseudulla. Viime tunnilla keskustelumme ajautui jotenkin kulttuurillisesta lellimisestä kansainvälisiin avioliittoihin (joita opettaja ei suositellut) ja aviopuolison valitsemiseen. Opettaja selitti sitten siitä, kuinka ennen vanhaan Kiinassa oli sovittuja avioliittoja, joissa aviopuolisot näkivät toisensa vasta hääpäivänä. Sitten yhtäkkiä opettaja ryntäsi luokasta käymään työhuoneessaan ja tuli sieltä violetin huivin kanssa ja laittoi sen itseään lähimpänä istuvan korealaisen pojan päähän, niin että hänen kasvonsa peittyivät kokonaan. "Ja tämän näköisinä morsiammet sitten tulivat hääpaikalle ja sulho sai jännittää, saako nätin morsiammen vai ei!" Opettaja nostaa huivia hieman. "Mutta opettaja, morsianhan on mies!" Mahtava kurssi.
Asiasta toiseen, olen pohdiskellut asioita, kuten usein teen, mutta onkohan Suomessa vähän turhan vakavaa? Tai siis olen usein miettinyt, että Japanissa on aika leikkisää. Täällä on esmes aivan järkyttävän paljon viihdettä, siis kaikkea jokaisen makuun. Ja televisiosta tulee lähinnä idioottiakin idiootimpia ohjelmia, kuten ohjelma, jossa on avaruussotureiksi pukeutuneita miehiä pyörivässä ja soivassa karusellissa, välillä kuuluttaja sanoo jonkin asian (esim. "juna" tai "kengät") ja kohdalle osuvan miehen pitää sanoa asialle sopiva ääniefekti, mutta jos hän sanoo väärän, heitetään hänet rangaistukseksi junavaunuun täynnä ylipainoisia hikisiä miehiä, jotka lääppivät häntä ja heittävät sitten kovakouraisesti ulos. Ihan oikeasti. Televisio-ohjelmien lisäksi kaikkialla on söpöjä hahmoja sun muita edustamassa niin virastoja kuin firmojakin, hassut rallatukset soivat taustalla ja kaikki on vaan jotenkin... vähän liian viihteellistä. Mutta viime aikoina olen miettinyt, että ehkä kyse ei olekaan siitä, että Japanissa kaikki on liian viihteellistä, vaan siitä että minä olen kasvanut liian vakavamielisen kulttuurin vaikutuksen alaisena? Ehkä suomalaisten asobikokoro eli leikkimielisyys on vajavaista. Suomalaiset ovat niin keskittyneitä pahoittamaan mieltään ja synkistelemään, että unohtavat leikkiä.
Että viettäkää taas vaan siellä vakavaa itsenäisyyspäivää ja muistakaa pahoittaa mielenne, jos joku tekee jotain vähänkään outoa linnan juhlissa!! (Esmes tanssii samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa!)
No joo joo, kyllä suomalaisetkin on oikeasti älyttömän hauskoja. Omalla oudolla tavallaan. Ja se ehkä puree minuun kuitenkin parhaiten.
Kummaa, että on jo joulukuu. Koulua on jäljellä itseasiassa vähemmän kuin takana eli yli puolenvälin on tultu opintojen suhteen. Oleskelua on kuitenkin vähän enemmän jäljellä, vaikkei sitäkään niin hurjasti. Puolen vuoden vaihto on lyhyt.
Ja tänään alkoi taas viikon koeputki (heh). Mutta mukavaahan hommaa opiskelu lopulta on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti