Japanilaiset nukkuvat koulussa, junissa, puistojen penkeillä, missä tahansa. Suomessa jos nukkuisi yhtä pokkana julkisella paikalla kuin täällä, jo pian tulisi vartija syyttelemään juopuneeksi ja kieltämään asiatonta oleskelua. Toisaalta täällä nukkuminen on kyllä välillä vähän överiäkin, eilenkin sain toimia työmatkani erään nuoren naisen tyynynä, eikä ollut todellakaan ensimmäinen kerta. Pitääkö sitä nyt oikeasti retkottaa niin, että kaatuu viereistä ihmistä vasten? En ymmärrä miten muutenkaan voi olla miellyttävää nukkua niin, että pää roikkuu rintaa vasten. Itselleni kyseinen asento aiheuttaa ainakin pahoinvointia.
Muutenkin vastoin monien mielikuvaa, yleisesti ottaen on paljon asioita, joissa suomalaiset ovat paljon tiukkapipoisempia ja säntillisempiä kuin japanilaiset. Mutta paljon myös asioita, joissa eivät.
Viikonloppuna oli suomalaiset pikkujoulut, joihin tein rosollia. Ja suomalaiset pikkujoulut olivatkin.
Ostin muuten paluulipun Suomeen. 18.3. palaan. Kaikenlaista. Asuntola pitää luovuttaa jo 7.3., mutta menen ystäväni luokse Okazakiin asustelemaan puoleksitoista viikoksi ja lennän sitten Nagoyan kentältä kevätkakan hajuiseen Suomeen.
Mutta vielä on kes– talvea jäljellä!
Japanin kirjallisuuskurssi on vaan kerta kerralta järjettömämpi. Tänään piirsin tunnilla paperille kaikki mieleeni tulleet vihannekset silmillä varustettuna kannustamassa juoksukilpailun voittavaa perunaa. Saksalainen vieruskaverini auttoi ehdottamalla mm. japaninretiisiä. Ennen tuntia saksalainen avautui minulle siitä, kuinka turhautunut hän on yleisjapanin kurssiin (jota on siis joka aamu), kun sillä vaan jankataan liian helppoja juttuja typerin yliarkipäivisin esimerkein. Olen hyvin pitkälti samaa mieltä (olemme siis samalla tasolla, mutta eri luokilla). Olen kuullut samanlaista juttua myös muilla tasoilla opiskelevilta. Hämmentävintä on, että meidän tasollamme tarjottava sanastokurssi taas on aivan eri maailmasta; sillä käsitellään vaikeahkoja yhteiskuntaa, taloutta ynnä muuta käsitteleviä ilmaisuja ja opetellaan myös käyttämään niitä itse. Samaten lukukurssi, jolla luetaan laajalti esseitä yhteiskuntakriittisestä näkökulmasta. Miksi yleisjapanin pitää olla sellaista hiton lastentarhameininkiä, jossa käydään läpi alkeistason kanjeja (mm. 現 極 象 FOR REAL!) ja esimerkkilauseet ovat tasoa "Ganbariina-sania (= neiti Tsempparia) harmitti niin vietävästi, kun hän ei saanut täysiä pisteitä kokeesta"?
Jos saman tason kurssit eivät ole ollenkaan samaa tasoa, niin mitä hiton järkeä alun placement testissä oikein oli? Tai ainakin opettajat olisivat voineet valaista kurssien olevan aika erityyppisiä. On minulla paljon tuttavia, jotka ovat kuulleet aikaisemmilta opiskelijoilta yleisjapanin luonteesta ja ottaneet sitten vain sanastokurssia ja muita hyödyllisempiä juttuja. En silti nyt kuitenkaan mitenkään varauksetta suosittele tuleville vaihtareille yleisjapanin poisjättämistä, koska ko. kurssilla kyllä ainakin asiat jäävät päähän tuntien ollessa lähinnä jankkaamista ja jankkaamista. Eli liian nopeasta etenemisestä ei ainakaan ole pelkoa.
Enkä minä nyt itsekään ehkä ole yhtä turhautunut kuin saksalainen toverini, vaan otan ko. tunnit sellaisena rentouttavana kertauksena. Kyllä siellä nyt oikeasti tulee välillä uusia ilmaisuja sekä ilmaisuja, jotka ikään kuin osaa, mutta ei kuitenkaan ihan tarkalleen tiedä, milloin niitä pitäisi käyttää.
Mutta eipä minulla siitä sen enempää. Ystäväni tulee lauantaina Japaniin ja kaksi lisää sitä seuraavana lauantaina! Mummini lähetti ruisleipää ja joululahjoja! Ruisleipä on niin hyvä asia, oikeasti. Vaikka muuten yleisesti ottaen japanilaista ruokaa ei ole voittanutta.
Ostoskeskusten mauttomista jouluvaloista huolimatta täällä ei kyllä tunnu tippaakaan joululta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti