Suomen kielen tunneilleni tuli toinenkin osallistuja, joka inspiroitui kokeilutunnista, jonka pidin viime viikolla. Osasinpas myydä hyvin suomen kieltä. Taisin unohtaa mainita partitiivista.
Palasin kuitenkin sattumalta samalla junalla toisen oppilaani kanssa ja keskustelimme Suomen ja Japanin eroista. Hän esitti, että suomalaisten ja japanilaisten rytmi on aika erilainen. Että suomalaisten aika kulkee verkkaisemmin ja japanilaiset vain imeytyvät virran vietäväksi. On siinä ehkä jotain perää. Mutta sen vain sanon, että japanilaiset kävelevät kadulla aivan sietämättömän hitaasti. Liittymättä ehkä koko aiheeseen.
Japanin pääministeri Abe on kuulemma niin inhottava tyyppi, ettei Etelä-Korean pääministeri halua tavata häntä. Ajatelkaa, jos nyt vaikka Ruotsin pääministeri toteaisi Jyrki Kataisen olevan niin karsea jätkä, ettei suostu edes tapaamiseen. Aikamoisen pomon nämä ovat maalleen saaneet.
Ydinsaasteen peittelemisen ja joka ilmansuunnalla saarista kiistelemisen lisäksi Japanin hallituspuolue Jiyuuminshu-too (自由民主党 = liberaalidemokraatit) eli lyhyemmin Jimin-too yrittää ajaa läpi aikamoisen kovaa salailulakia nimeltään tokuteihimitsuhogohoo（特定秘密保護法) . Kaikki lähti ilmeisesti jonkin ajan takaisesta tapauksesta, jossa kiinalaiskalastaja oli tunkeutunut Japanin merialueelle ja jotain hulabaliikkia siinä sitten oli, mitä Japanin hallitus ei olisi halunnut julkisuuteen, mutta eräs virkamiespä vuosi tietoja nettiin. No joo, tiedättehän te ne Snowdenit ja muutkin. Joka tapauksessa, nyt Japanin hallitus on ajamassa puoliväkisin läpi lakia, jonka nojalla se voisi määrittää valtion "erityissalaisuuksiksi" lähes mitä tahansa niin, että salaisuus olisi voimassa aina viisi vuotta kerrallaan siten että hallitus voisi sitten pidentää voimassaoloaikaa taas viidellä vuodella. Salaisuuksia olisi mahdollisuus myös määrittää yli 30 vuoden pituisiksi. Ja auta armias häntä, joka tällaisen erityissalaisuuden menisi vuotamaan julki, sillä jopa 10 vuotta vankeutta siitä saattaisi ropsahtaa. Ongelmallisinta tässä siis kuitenkin ymmärtämäni mukaan on se, että laki on niin epämääräisesti kirjoitettu, että miltei mikä tahansa olisi valtion turvallisuuden nojalla mahdollista määrittää tällaiseksi "erityissalaisuudeksi". Tämä tarkoittaisi käytännössä jo tällä hetkellä tiedonpimityksestä kärsivälle Japanin kansalle yhä pimenevää keskiaikaa.
Toki täällä on mielenosoituksia ollut, Tokiossa ja Osakassa kuulemma aikas isojakin. Rauhallisia tietenkin. Eivät japanilaiset varmaan edes tiedä, miten paikkoja rikotaan.
Mutta kuten kiinalaisopettajamme tänään sanoi, on tiedonpuute vaarallisempaa kuin mikään. Mitä vähemmän tiedät, sitä enemmän olet muiden pompoteltavissa. Joten ihmiset, tietäkää. Ottakaa selvää. Taistelkaa oikeudestanne ottaa selvää.
Ettäs tiedätte.
Ihmetelläkseni jotain vähemmän vakavaa, voisin avautua momiji-garista eli ruskan metsästyksestä. Japanilaiset ovat ihan kreisinä ruskasta. Tulevat tänne Kiotoon sankoin joukoin vain ihaillakseen ruskaa. Lauantai-iltana ruskasta kuuluisiin temppeleihin oli monen tunnin jonot vain koska siellä oli valaistua ruskaa. Siis että ihmiset jonottavat katsomaan ruskaa. Näkeehän sitä nyt kaikkialla ympärillä. Ihan vähän hassua minusta.
Tässä kuitenkin teillekin kuva tosi punaisesta japaninvaahterasta ja ruskanmetsästäjistä sen juurella.
Olen ollut surullinen ja muuta sellaista, josta en aio avautua sen enempää, mutta tänään oli mukavaa lounasseuraa, perjantaina aivan huippu Franz Ferdinandin konsertti, ulkona punaisia puita ja sänkyni juuri sopivan pehmuinen. Ja sinnepä aionkin tästä painua ja huomenna nukkua pitkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti