Kävin viikonloppuna ihailemassa upeaa ruskaa Kioton länsiosassa olevilla vuorilla. Temppeli vuorella pilkkopimeän metsän siimeksessä, höyryävä hengitys ja valaistut punaiset japaninvaahterat.
.
Yövalaistukset eivät kyllä näytä kuvissa ikinä niin hienoilta kuin oikeasti. Minut vei tuonne eräs mukava naisihminen, johon olen tutustunut. Vuoret ovat ihania.
Sunnuntaina tein päiväretken Nagoyaan tavatakseni kaveriani. Matkaa Nagoyaan on vajaat 130 kilometriä, mutta säästin rahaa ja matkasin sinne paikallisjunilla kolme tuntia. Menimme käymään Toyotan teknologiamuseossa, joka oli tosi mielenkiintoinen. Tiesittekö, että Toyota on alunperin aloittanut koneistettujen kangaspuiden parissa? Museossa oli kaikkea rukilla langan tekemisestä nykyaikaisiin kutomakoneisiin sekä tietenkin auton kokoamisprosesseja ja vaihteiden toimintaperiaatteita ja kaikkea kivaa!! Vaikka idea mennä ko. museoon oli minun, oli teknillisestä yliopistosta valmistunut kaverini luonnolisesti eniten haltioissaan.
Söimme myös hitsumabushia, joka on Nagoyan tunnettu ankeriasruoka. Rakastan ankeriasta. Vaan en sen hintaa.
Viime viikko on ollut kyllä kauheeta ulkonasyömissyöpöttelyä... No, tällä viikolla mennäänkin sitten iloista konnyaku-keitto-linjaa.
Paitsi kävin kyllä itseasiassa eilen syömässä falafelia vaihtarikavereiden kanssa. Falafelia, heh. Muutenkin ihan pöhkö koko juttu. Intialainen luokkakaverini soitti minulle ja pyysi lähtemään turkkilaiseen ravintolaan, jota joku japanilainen kaveri oli suositellut. Lähdimme sitten sinne porukalla, ko. japanisen kaverin oli tarkoitus tulla suoraan sitten ravintolaan. Ongelmaksi muodostui, ettei kukaan lopulta tiennyt missä ravintola tarkalleen oli. Etsimme sitä melkoisen kauan ja kun lopulta löysimme sen, niin ei se ollut mikään turkkilainen vaan persialainen ravintola. No, mitäs pienistä, kaipa niillä jotain tekemistä on toistensa kanssa. Ihan hyvää falafelia sieltä sai.
Sitä ennen kävin myös viimein Narassa, joka tuossa tunnin junamatkan päässä sijaitsee. Sinne se Japanin eka keisari laskeutui peurallaan taivaista. Siellä ne peuran jälkeläiset edelleen temmelsivät. Tämäkin yksi tässä ostaa jäätelöä.
Sitten siellä oli hienoja temppeleitä ja pyhäkköjä. Kaikki sillä lailla mukavan tiiviisti sijoiteltuna, että pari tuntia Narassa turisteiltuani päätin lähteä takaisin Kiotoon.
Mutta tänään, tänään perjantaina! Tänään menen katsomaan Osakaan Franz Ferdinandin keikkaa! Hölmöä mennä katsomaan skotlantilaista bändiä Japanissa. Mutta toisaalta muistelin tässä juuri, että tutustuin alunperin Franz Ferdinandiin itse asiassa Paradise Kiss -animen lopputunnarin kautta. Että ihan sopivaa siis.
Meidän pitää tehdä kirjoittamiskurssilla tutkielma jostain yhteiskunnallisesta teemasta, ja päätin tehdä lihansyönnin haittavaikutuksista maailmalle. Se on aihe, josta löytyy paljon materiaalia, mutta josta japanilaiset eivät tiedä paljoakaan. Joskus mietin, miksi Japanissa on niin paljon nuoria, jotka eivät tiedä tai välitä mistään muusta kuin omaa lähipiiriään koskevista asioista. Onko tässä yhteiskunnassa jotain erityisen passivoivaa? Johtuuko se kouluksesta, joka ei anna eväitä kriittiseen pohdintaan? Vai hierarkiasta, joka estää ylhäältä tulevan arvostelemisen? Poliittisesta salailusta?
Onneksi en ole mikään yhteiskuntatietelijä.
Hitsiläinen, kadulle olevan ikkunani edessä näkösuojana toimineista puista alkaa olla lehdet lopussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti