頭寒足熱

No niin, no niin. Muutama kummallinen viikko on vierähtänyt, yksi niistä Taiwanilla.

Taiwan olikin kiehtova maa. Matkustin sinne maanmieheni Annikan ja kahden kiinalaisen luokkalaiseni kanssa, tosin Annika lähti puolessa välissä Koreaan. Taiwanilla oli mielettömän hyvää ruokaa ja avuliaita ihmisiä. Parina päivänä sateli, mutta muuten oli mukavan lämpimäistä, Suomen kesä konsanaan. Taiwanissa oli sellaista mielikuvieni Aasia-tunnelmaa. Yökojuja, skoottereita, rehevää luontoa... Kuuluisaa "haisevaa tofua", joka ei kyllä mielestäni kauheammin haissut. Muovisia metropoletteja lippujen sijaan, upean yksityiskohtaisia temppeleitä (tai mitä ne nyt onkaan), kaikkea vaikuttavaa!

Tässä tällaista Taipein katukuvaa.

Näin Taipein lisäksi lähellä olevaa Jiufenin kaupunkia, joka on mm. Henkien kätkemän maisemia inspiroinut paikka. Siellä oli kertakaikkisen upeaa, meri ja vuoret.

Kävin myös Taipeista parin tunnin junamatkan päässä olevassa Tarokon kansallispuistossa, jossa oli hyvin ylväitä maisemia!

Kaiken kaikkiaan Taiwan oli mainio. Oli omituinen tunne, kun pystyi ymmärtämään paljon asioita merkkien perusteella, mutta ei sanomaan kuin "päivää" ja "kiitos". Toisaalta oli ihan hauskaa vain elehtiä ja olla pihalla vaihteen vuoksi. Tosin englannilla ja japanillakin pärjäsi monissa tilanteissa.

Oli kuitenkin ihanaa palata Japaniin. Kun Kioton asemalla taksiin noustessani taksikuski puhui paksua Kioton murretta ja 24h-kaupan miekkonen palveli kohteliaalla asiakaspalvelujapanilla, tunsi taas olevansa kotona.

Josta on lähdettävä hyvin pian. Hirvittävää.

Ennen Taiwanin-matkaa kävin Kurama-vuorella. Tässä kuvassa leikin ehkä vuoren jumalaa.

Vuorella oli lunta, vaan satelipa sitä ystävänpäivänä Kiotossakin. Oikein sellaista loskalunta, tuli ihan mieleen Helsingin talvet. Mutta onneksi oli tällainen maailman ihanin ja kiotomaisin kahvila, jossa sai juoda hyvää kahvia kotatsun (lämmitetty matala pöytä) alla hyvien jalkojen seurassa.

Asuntolasta pitää lähteä parin viikon päästä, mutta ei tässä kauheammin mitään hoidettavia hommia ole. Sähkösopimus pitää katkaista itse, mutta sekin hoituu netitse. Oikeastaan kamppeiden saaminen kasaan on stressaavin homma. Suomesta lähtiessäni ystäväni nimittäin jäi asumaan kämppääni, joten heitin vielä kamaa matkalaukusta lattialle pari tuntia ennen lentoa, mutta täällä ei moista mahdollisuutta ole. Mutta enköhän minä nyt selviä tästä HAASTAVASTA ONGELMASTA.

Asuntolasta voinkin sanoa tähän nyt muutaman sanasen. Puolen vuoden vaihdolla voi olla aika vaikea löytää kämppää yksityisiltä markkinoilta, mutta jos mammonaa löytyy, niin vähän kalliimmalla kyllä löytyy lyhyemmän sopimuksen sallivia kalustettuja kämppiä. Asuntola on kuitenkin verrattain edullinen vaihtoehto ja säästää monenmoiselta säätämiseltä. Toisaalta esimerkiksi Richard's Houseen ei saa tuoda lainkaan miespuolisia ystäviä, eikä yövyttää ketään. Lisäksi asuntolatäti keksii lennosta omituisia sääntöjä, kuten "keittiön käyttö ystävien kanssa kielletty" tms. Tietenkään asuntolatäti ei pysty valvomaan sääntöjä kuin virka-aikojen puitteissa, joten kyllä niitä on mahdollista rikkoa, jos suomalaiselta sääntöjenrakastamiskulttuuriltanne pystytte. Kotiintuloaikoja tai muita elämää rajoittavia asioita ei kuitenkaan ole, joten aika omassa rauhassa täällä on saanut elellä. Noin 10 minuutin kävelymatkan päässä on kaksi eri junayhtiön asemaa sekä Doshishan yliopisto, ympäriltä löytyy kauppakatu, ruokakaupat ja postitoimisto sekä tietenkin ihana keisarillisen palatsin puisto. Toisin kuin monissa muissa Doshishan asuntoloissa, on Richard's Housessa oma vessa ja suihku, joten jos saniteettitilojen jakaminen ahdistaa, kannattaa toivomuslistalle laittaa Richard's House. Jos olisin vuoden vaihtoon tullut, niin en ehkä asuntolassa olisi asunut, mutta puoli vuotta kyllä meni ihan mukavasti.

Mutta nyt on hyvä fiilis hyvistä syistä. Ja hyvä viikko tulossa, luulen.