「もはや、自分は、完全に、人間で無くなりました。」

Noin. Kokeet ovat nyt ohi. Ei niitä ollutkaan kuin 12. Ja kaksi esseetä. Toinen niistä oli kirjallisuusessee, jonka kirjoittamisen luovutin jo jossain vaiheessa, koska tehtävänanto oli lukea klassikkoteos (minkämaalainen tahansa) ja sen pohjalta tehty japanilaisen nykykirjallisuuden teos ja kirjoittaa niistä vertaillen. Ajattelin, etten kyllä millään tähän väliin ensinnäkään ehdi lukea kahta teosta saatikka sitten kirjoittaa niistä mitään analyysia. Mutta sitten eräänä yönä päähäni paukahti niin mainio idea, että kirjoitinkin sen seurauksena sitten kaksi kertaa vaadittua merkkimäärää pidemmän esseen Draculaa ja Hellsingiä vertaillen! Mhehehe! En oikeasti tiedä kuinka hyvin esseeni vastasi tehtävänantoa, mutta onhan Dracula nyt aika klassikko ja onhan mangakin japanilaista nykykirjallisuutta? Mutta tuli kyllä niin diippiä kamaa, että pakkohan opettajan on minut ainakin kurssista läpi päästää.

Perjantaina ollut kielitieteen koe oli ehkä kuumottavin koe, missä olen naismuistiin ollut. Sydän tykytti ja näytin kuulemma kokeen jälkeen kuin lenkiltä tulleelta. Kaikkea sitä!

Mutta asian ytimeen, nyt ovat ohi! Kaikki! Onneksi on sentään töitä kerran (joskus kaksi kertaa) viikossa. Tänään aamulla heräsin, enkä tiennyt mitä tehdä, joten kävelin vain päämäärätönnä Kioton katuja. Salakuuntelin kirpputorilla hienoa keskustelua Abenomicsien (pääministeri Aben taloudenelvytystoimet) positiivisista vaikutuksista kirpputorien talouteen, join vadelmakaakaota, kävin Kita no tenmanguulla (se on ehkä yksi lempparipyhäkköni) ja päädyin lopulta naapurissani olevaan tacoraisu-ravintolaan (jauhelihan sai korvattua soijarouheella, pointsit!) syömään. Olin ainoa asiakas, joten jäin sitten aika pitkäksi aikaa juttelemaan elokuvista ravintolan omistajan kanssa. Hän myös lainasi minulle Burlesque-elokuvan. Hassua.

Japanissa on muuten ihanan paljon yhden konseptin ravintoloita. Kuten tämänpäiväinen tacoraisu-ravintola. Ravintola, jonka bisnesidea on myydä tortillan täytteitä riisin päällä ja that's it. No onhan Suomessakin toki pikaruokaketjuja, joiden bisnesidea on myydä hampurilaisia, mutta Japanissa on paljon ihan sellaisia kodikkaita yksityisyrittäjän vetämiä paikkoja, joilla on joku tuollainen hassu yksittäinen idea, jolla ne sitten enemmän tai vähemmän menestyvät. Ymmärrän kyllä vielä myymälän, jonka ideana on myydä yhdenlaista tuotetta, vaikka lihakauppa tai leipäkauppa, mutta ravintolaan mennään usein porukalla ja porukassa ihmiset haluavat ehkä syödä eri asioita. Mutta voivat haluta syödä samojakin asioita.

Sain muuten töistä lappusen, joka oikeuttaa minut hakemaan veronpalautuksia. Tunnen olevani niin vakuuttava japanilaisen yhteiskunnan jäsen, kun saan veronpalautuksia täältä! Ainoa ongelma on, että minulla ei ole mitään hajua, mistä voin rahat hakea... Saattaa käydä niin, että Japanin valtio tienaa nyt 679 jeniä (n. 4,85 euroa)!! Voivat sitten poliitikot vaikka tankata mersuihinsa pari litraa bensaa ja huristella toreille puhumaan palturia.

Näin viime yönä unta, jossa olin loskaisessa Helsingissä ja purskahdin Rautatieasemalla itkuun, kun tajusin, etten ollut enää Kiotossa. Mikä lie enneuni!!

Mutta Helsinki odottaa minua vääjämättä ja pitäisi suunnitella, mitä siellä sitten tekee. Vähän hankalaa, kun nelosperiodista ei oikein ala mikään kurssi, mutta jos en tänä lukuvuonna mitään opintoja suorita vaihdon lisäksi, saan kyllä Kelan perääni. Joten kirjatentteisä kevät ja kesä lienee luvassa. Pitäisi myös etsiä graduohjaaja tai sellainen. Miten senkin suhteen pitää toimia? Menenkö vain koputtelemaan opettajien ovia? Häh? Minulla on ehkä pari aika hyvää ideaa graduuni. Lainasinkin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta kirjastosta, nyt kun kerta on loma ja hyvää aikaa opiskella.

Ensi viikolla menen kuitenkin Tokiossa käymään, hurraa!

Tiedän, valokuvieni aiheet ovat kiehtovia ja vaihtelevia.